Mulla on joku ihmeen päivämasennus aina. Se on vattumaista. Herään aamulla erittäin iloisena, menen kouluun ja kaikki alkaa ottaa päähän. Kaikki mahdollinen. Elollinen ja eloton. Tämä mukava hilpeä meininki säilyy siihen asti kunnes kello on jotain 7-8 illalla. 9 maissa alkaa kaikki olemaan iloista ja 11 jälkeen maailma hymyilee. Se on outoa ja ärsyttävää, koska ei kukaan ole ihmisten ilmoilla siihen aikaan. Vielä kaiken lisäksi oma henkilökohtainen asennevamma koulua kohtaan ei helpota asiaa yhtään. Pitäisi varmaan tehdä asialle jotain, mutta en kuitenkaan tee mitään vaikka mikä olisi.
Tein varmaan ekaa kertaa lukion aikana kaikki matikan läksyt. Siitä tuskin kuitenkaan tulee tapaa. Nyt vain oli suhteellisen helppoja tehtäviä, kun niitä on tehty joskus aikaisemminkin. Löysin jopa melkein kaikki tämän jakson kirjat. Tulee kyllä nyt tästä lyhyt kappale, mutta kun ei ole asiaa niin ei voi mittää.
On tässä taas vaihteeksi alkanut mukamasti olemaan kaikenlaisia ongelmia. Todennäköisesti vain stressitä johtuvia kaikki. En kyllä tiedä mistä hitosta stressaan. Ensinnäkin jalkoja ja käsiä on alkanut kutittamaan ihan hitosti. Allergia se tuskin on, kun en ole käyttänyt mitää uusia tuotteita. Aluksi luulin, että mulla olisi vain kuiva iho, mutta kun rasvakaan ei auta, vaikka sitä kuinka laittaisin. Minkäänlaisia loisia tai puremia ei ole onneksi. Sitte vielä on alkanut välillä huippaamaan, koulussa varsinkin. Tulee semmonen tunne, että ei olisi hengittäny vähään aikaan ja että pitäisi päästä istumaan johonki hiljaseen paikkaan ja pitää silmät kiinni. Mulla oli tämä sama juttu joskus ysillä tai kasilla. Muistan sen kun sillon panikoin siitä aikalailla. Se kyllä meni sitten ohi ihan itsestään. Eiköhän tämäkin mene ohi tässä joskus.
Jooops. Ehkä vois lopettaa tähän tämä kauhean valituksen taas vaihteeksi.
